Mä en ihan oikeasti enää jaksa sitä haisevaa laitosta. Ja siellä haisee ihan oikeasti, viemäri nimittäin. Ja on haissut jo pidemmän tovin. En vain jaksa sitä paskaa. Kamala määrä täysin turhia kurssitöitä, joissa vielä numeroon vaikuttaa koohtuuttoman suuresti työn ulkoasu. En minä askartelun saralla mikään täysi tumpelo olo, en vain periaatteessa käsitä ja hyväksy sitä, miten neljäsosa englannin kurssityön numerosta voi koostua työn ulkonäöstä. Toisalta tuo on kyllä osittain melkoinen onnikin minulle englannin ollessa heikoin lukuaineeni. Hännänhuippuna tehtävälistalla roikkuu matematiikan geometrian kurssin kurssityö, pitäisi jonkinlaisia "tötsiä" askarrella.

Näiden lisäksi pitäisi vielä lukea torpparitriologia vajaassa kuukaudessa loppuun, mutta arvatkaa vain jaksanko? Se on oikeasti mielenkiintoinen teos, mutta lukisin sen mieluummin omaan tahtiini, hiljalleen ja samalla pohdiskellen. Mutta onhan niitä kirja-analyysejä ennenkin väännetty kirjaa loppuun lukematta ja vieläpä kiitettävällä menestyksellä. Joten eiköhän siitäkin selvitä. Niin kuin muutenkin tästä elämästä. Mutta mä vaan rupean olemaan väsynyt tähän ainaiseen selviytymiseen. Selvitymiseen seuraavaan viikonloppuun, lomaan, lukuvuoden loppuun...