Meitsi fiksuna ja filmaattisena  (oikeesti ihan arpomalla) oli valittu tekemään PISA kakstuhattaysiä, niin sain sitten nukkua tänään muutaman minuutin normaalia pidempään. Ihan hyvä niin, sillä eilen illalla ei meinnannut uni tulla millään simmuun, kiitos täysin käsistä riistäytyneen mielikuvitukseni. Tänäänhän siis oli Columbinen kymmenvuotis vuosipäivä ja siitähän erittäin pahasti yliväsyneen neidin  vilkas mielikuvitus pääsi valloilleen, mutta ei siitä sen enempää.

Koe oli aika mielenkiintoinen, toiset tehtävät olivat ihan naurettavan helppoja ja toiset taas todella vaikeita. Jossain vaiheessa meinasi mennä hermot kun välitunnilla olijat pitivät koetilan ulkopuollella järkyttävää meteliä ja loppuvaiheesta osa kokeensa valmiiksi saaneistakin rupesi "häiriköimään" eli kolistelemaan tuoleja, kuiskimaan jne. Pidän erittäin erikoisena, etteivät yli 15-vuotiaat, peruskoululaiset ymmärrä olla hiljaa edes tuollaisissa tilanteissa. Tai ehkä se ei ole iästä kiinni, ehkäpä joillain ihmisillä ei vain ole käytöstapoja eikä minkäänlaista tilannetajua?

Varsinaiseen kokeen jälkeen täytimme vielä oppilaskyselyn, jossa myöskin oli kunnon nivaska tehtäviä, etenkin niille, jotka vastasivat kyllä tehtävään nro. 50 "Oletko koskaan käyttänyt tietokonetta?". Meinasin revetä totaalisesti tuon kysymyksen kohdalla, mutta sain itseni hillittyä ja koitin miettiä kolmannen maailman maiden lapsia, jotka eivät ehkä ihan oikeasti ole koskaan käyttäneet tietokonetta.

Varsinaisen kokeen ja oppilaskyselyn välissä meillä oli ruokatauko, jolloin päätimme kaverini kanssa käydä moikkaamassa meidän kanssa samalla luokalla olevaa "kaveriamme" (lainausmerkit, koska emme olosuhteiden pakosta pääse hänestä eroon ennen koulun loppumista) jota emme olleet nähneet viime viikon keskiviikon jälkeen. No hänhän oli vetänyt herneen nenään siitä, että meidät oli valittu tuohon tutkimukseen, mutta häntä ei. Lähinnä kai siksi, että koulupäivämme oli lyhyempi, mutta en pysty käsittämään, miten joku voi olla niin lapsellinen ja suuttua tuollaisesta asiasta, vaikka tietää varsin hyvin, ettemme me olleet mitään ilmoittautumislomakkeita tuohon täyttäneet, vaan meidät oli valittu siihen täysin satunnaisesti. 

Yritin siinä sitten jotain kommentoida hänen uusista kengistään ja kysellä mitä he olivat tunnilla tehneet, mutta vastaukseksi sain epämääräistä muminaa silloin kun hän viitsi edes musiikinkuuntelultaan kuunnella mitä minä yritin hänelle sanoa.