Eilinen oli niitä harvoja päiviä kesäloman aikana, jolloin jouduin turvautumaan herätyskellon apuun. Aamulla olo oli mitä mukavin - oksetti, heikotti ja vatsaa koski. En tosin ollut millään muotoa sairas, odotin vain kauhulla yhteishaun tuloksia. Omalla kohdallani lukioon pääsy oli tosin lähes sataprosenttisen varmaa, mutta pessimistinä kuvitelin tottakai keskiarvorajojen nousseen tänä vuonna pilviin. 

Hämmästyttävää kyllä, tiedot lukioon päässeistä löytyivät kaupungin sivuilta jo hieman ennen annettua aikaa. Selasin sivua nopeasti alaspäin ja sieltähän se oma nimeni onneksi viimein löytyi, vaikka taisin muutaman kerran paniikissa ohikin mennä Nyt mä olen sitten opiskelija, en enää koululainen : )

Puolen päivän aikoihin kävin koululla kaverin kanssa viemässä päättötodistukseni ja jo ilmoittautumisvaiheessa meinasin revetä kunnon nauruun kun eräs opettaja lätki minulle kunnon kasan erilaisia täytettäviä kaavakkeita yksi kerrallaan ja antoi lopuksi vielä koulun lehden 'juhannuslukemiseksi'.

Ilmoittautumisen jälkeen piti vielä täytellä ainevalintoja, joiden kanssa meinasin mennä lievään paniikkiin, sillä pitkä englanti ja ruotsi, espanja b3-kielenä,  lyhyt matematiikka ja muut pakolliset eivät tuoneet kuin 29 kurssia ensimmäiselle vuodelle. Näiden lisäksi otin vielä englannin kertauskurssin, joka taitaa tulla ihan tarpeeseen, mutta koska ainevalintojen tekemisessä avustava tutori ei ollut vieläkään tyytyväinen kurssieni määrään, jouduin nappaamaan vielä pari valokuvauskurssia. Sinäänsä varmaan ihan mielenkiintoisia kursseja ja keventävät kivasti lukujärjestystä, mutta kun mulla olisi niin palava halu lukea psykologiaa ja muita reaaliaineita : D