Elämäni tuntuu olevan tällä  hetkellä täysin solmussa. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä minä elämältäni haluan. Yhteishaun hakukaavakkeeseen laitoin ensimmäiselle siljalle lähimmän lukion, vaikkei minulla ole aavistustakaan onko se minulle oikea paikka. Sen tiedän että amikseen en ikimaailmassa halua, se kun ei kertakaikkisesti tarjoa minulle yhtään mitään. Kauppis kiinnostaisi toisaalta, pääsisi luultavasti lukiota helpommalla, mutta toisaalta en halua istua koko elämääni lähikaupan kassalla.

Nyt kun olen päättänyt lukioon mennä ja sen myös aion käydä ja aikanaan ylioppilaaksi kirjoittaa, niin pitäisikin jo alkaa miettimään ainevalintoja. Niidenkin suhteen olen täysin hukassa, mikään ei  jaksa kiinnostaa. Pitkään oli ollut täysin selvää, että totta kai otan pitkän matematiikan, mutta parin viimeisen kuukauden aikana olen tullut siihen tulokseen, että matematiikka on viimeisin asia jota haluan opiskella. Ja tästäkös isäni riemastui, hänen mielestään pitkä matematiikka on kaikki kaikessa, ehkäpä siksi, että se on ainoa aine jossa hän on historian lisäksi omina kouluaikoinaan menestynyt. Hänen mielestään lukioon ei myöskään kannata mennä ellei ole jotain tiettyä ainetta, josta on kiinnostunut ja jota haluaisi opiskella. Näin minulle jää jäljelle vaihtoehdoksi vain sossu-pummin ura, ei peruskoulusta töihin pääse, ja amikseen en ikimaailmassa ole menossa.  

Olen tällä hetkellä täysin hajalla ja viettänyt unettomia öitä asian tiimoilta ja sitten rakas isäni lyttää minut täysin. Ja hän vielä kuvittelee, että teen valintani kapinoidakseni häntä vastaan, mutta ei, en todellakaan ole niin tyhmä. Jos minä oikeasti haluaisin sitä pitkää matematiikkaa opiskella, niin kyllä minä sen valitsisin ihan hänen mielipiteestään riippumatta.

Tänään ja eilen olen saanut takaisin viime jakson kokeita, jotka ovat kaikki poikkeuksetta päätyneet revittynä silppuna koulun roskakoriin. Ärsyttää, kun kerrankin oikeasti olin lukenut englannin kokeeseen, ja vielä luulinkin sen menneen hyvin, mutta ei, kutosella alkava sieltä tuli. Ja opettaja vielä kehtasi virnistellläkin leveästi hakiessani koetta. Kyllä sitä varmaan kelpaa kun on juuri saanut läjäyttää huonon numeron jonkun kokeeseen.

Päätin juuri, että huomenna on pakko lähteä shoppailemaan. Olen tainnut lukea liikaa muotiblogeja, mutta nyt iski täysin pakottava tarve. Rahaa minulla ei kyllä varsinaisesti olisi, olen vähän yrittänyt säästää sitä Pariisin matkaa varten, johon ei muuten ole enää kuin vähän yli kaksi viikkoa! IIIKKKKS! Meitsi oikeesti lähtee Pariisiin : D Mutta kyllä minä jostain muutamat hilut huomiseksi kokoon haalin, ryöstän vaikka säästöpossun ja käyn viemässä pulloja kauppaan.

Ainiin, olen muuten ajatellut, että voisin ruveta kuvailemaan ostoksiani, mutta se ei kylläkään tapahdu ihan vielä, kun kamerani makaa elottomana jossain Jumalan selän takana.