Mä oon taas vaihteeks niin helvetin hukassa. Mulla ei oo hajuakaan mun tulevaisuuden suhteen. Lukio alkaa kahden viikon päästä ja tää eka vuos nyt menee ihan laajempien ainevalintojen ja valmiiksi tehtyjen lukujärjestysten mukaan, mutta mitä sen jälkeen?

Uutena kielenä mä aloitan espanjan, vanhastaan mulla on pitkänä ruotsi ja englanti. Ruotsin arvosana pysyi tasaisesti kasina täysin olemattoman työpanoksen avulla koko yläasteen ajan, mutta entäs nyt? Osaanko mä edes oikeesti ruotsia? Sen mä tiedän etten läheskään niin hyvin kuin englantia, vaikka ruotsin numero onkin ollut jo vuosia englannin seiskaa parempi. Jompi kumpi mun on pakko kirjoittaa pitkänä, koska matikka mulla on lyhyenä. Ruotsin kirjoittamisesta voisi ilmeisesti tulevaisuuden kannalta paljonkin hyötyä, etenkin jos kunnalle tai valtiolle halajaa töihin. Mutta kirjotanko mä sen pitkänä, niin ku mä olen sen lukenut, vai lyhyenä? Mikään pitkän ruotsin A kun ei ihan hirveästi houkuttelisi.

Sekin mietityttää, että opinko mä sitä espanjaa. Motivaatiotaso on kyllä erittäin korkea, mutta mä en vaan tiedä riittääkö se. Haaveissa kahden vuoden päässä siintävän Japanin matkan vuoksi japaninkaan opiskelusta ei ainakaan haitaa olisi, mutta mä en usko että olisi järkevää aloittaa kahden uuden kielen opiskelua yhtä aikaa... Vaikkakin ne työväenopistojen japanin kurssit kuinka houkuttelisivat tällä hetkellä. Näiden lisäksi koulussa olisi tarjolla vielä pari kurssia viroa ja viittomakieltä, ja etenkin ensimmäisenä mainittu houkuttelisi todella paljon.

Reaaliaineista voisin ehkä kuvitella kirjoittavani yhteiskuntaopin ja psykologian, mutta mistä mä  tiedän miten niiden opiskelu lähtee lukiossa sujumaan? Mua vaan ahdistaan niin järjettömästi  tää epätietoisuus tulevaisuudesta.